Kääntää kielelle: italia
Tieni kääntäjäksi:
Opiskelin suomalais-ugrilaisia kieliä Bolognassa ja Budapestissä. Kun oleskelin vielä jonkin aikaa Helsingissä, kiinnostuin enemmän ja enemmän myös itse suomen kielestä ja suomenkielisestä kirjallisuudesta. Perheen perustaminen Suomeen on myös eräällä tavalla tukenut tätä intressiä.
Kääntämisen ilot ja haasteet:
Suomi on kulttuurisesti aivan oma maailmansa. Käännöstyö suomesta italiaan on tarjonnut minulle varsinaisen elämänhaasteen. Kääntämisessähän ei ole kyse pelkästään sopivien vastineiden löytämisestä – niihin löytyy aina ratkaisu. Hankalinta on siirtää itse henkilöitä ja romaaneissa kuvattuja tiloja toiseen eurooppalaiseen dimensioon – aikaan, paikkaan ja todellisuuteen. Ollaan todellakin hankalassa välikädessä, kun pitäisi siirtää italiaksi niitä olioita ja eksistenssejä, jotka ovat italialaisen näkökulmasta täysin “ulkoavaruudesta”. Harvinaisen komplisoitua on esimerkiksi Kari Hotakaisen henkilöhahmojen ja henkisten tilojen käsitteellistäminen. Hänen aforismejaan ei aina voi kääntää aforismiksi. Ja miten saattaa italiaksi toistensa kanssa kommunikoimattomien henkilöiden maailma, ja kielentää henkilöitä, jotka eivät osaa rakastaa toisiaan, mutta eivät osaa vihatakaan toisiaan?!
Suomessa osataan toki nauraa, katkeransuloisesti Hotakaisen “elävältä leikkelemille” henkilöhahmoille, koska jokainen suomalainen tunnistaa ja tuntee ihollaan sen kaiken kuvatun. Ja vaikka Italiassa Hotakainen on määritelty humoristiksi, hänen lukijansa eivät naura, sillä hänen tarinansa edustavat heille arkipäivän tragedioita. – Kääntäjän työnä on toki kuljettaa kirjailijan teksti oikeaan kategoriaan, mutta millaisena näyttäytyisi Hotakaisen teksti “tragedioihin” sijoitettuna? Tai kiinnostaisiko hän tässä lajityypissä enää italialaisia kustantajia – nyt kun vain “humoristit” tuntuvat saavan tilaa suomesta tuotetussa käännöskirjallisuudessamme?
Mielenkiintoisina työssäni on mahdollisuus siirtyä eri kirjoittajien myötä tyyleistä ja elämänfilosofioista toiseen: olen ollut niin Paasilinnan kuin Waltarinkin kyydissä, hypännyt Hotakaisesta Oksasen matkaan, kielentänyt Kyröstä ja siirtynyt sitten Itärantaan. Jokainen heistä vaatii omanlaisensa kielellisen rekisterin. Heidän mukanaan olen voinut koetella lingvistisiä rajojani, ja tämä jos mikä suo suurta nautintoa minunkaltaiselleni kielitieteilijälle.
Toivekäännöksiäni:
Kaikki 1900-luvun klassikot kaipaisivat kääntämistä. Italiansin vastikään Waltarin Johannes Angeloksen (sitä ei ollut aiemmin käännetty suoraan suomesta eikä kokonaan). Haluaisin kääntää muitakin Waltarin suuria historiallisia romaaneja, vaikka niitä on julkaistu italiaksi lyhennettyinä versioina englannin tai saksan kautta.
Ja Timo K. Mukka! Loistava kirjailija, jota olen yrittänyt tuoda esiin ja esitellä eri kustantajilleni. Kaikki ovat ”suuresti kiinnostuneita”, mutta keneltäkään en ole saanut konkreettista käännöstarjousta. Ehkäpä hän ei ole ”riittävän humoristinen”?
Käännösten vastaanotto Italiassa:
Suomalainen kirjallisuus edustaa Italiassa pientä erityisalaa ja -aluetta. Toki se voisi saada laajempaa kiinnostusta osakseen, jos Suomen ja suomalaisen kulttuurin tuntemus olisi Italiassa syvällisempää eikä perustuisi vain anekdootteihin. Medialla olisi tässä työssä oma tärkeä roolinsa. Suomen esilläpito kun rajoittuu valitettavasti vain pariin ja aina toistuvaan stereotypiaan: mediassa näkyy aina yksi ja sama arkkitehti, yksi ohjaaja, yksi kirjailija. Näkökulmaa voisi avartaa laajemminkin eri kulttuureihin Suomessa, erilaisiin kulttuurisiin “murteisiin”, mikä voisi lisätä myös kunnioitusta tätä maata ja suomalaista kulttuuria kohtaan, ja samalla myös sen omanlaisia erityispiirteitä ja -alueita kohtaan.
Toivottavasti edes joskus päästäisiin eroon Italian mediaa vaivaavasta “Suuren Pohjolan taudista”. Se on mitä kummallisin myyttinen viitekehys, mihin kaikki sijoitetaan, mutta itsessään varsin epämäärinen käsite. Kaikki siitä puhuvat, eikä kellään ole siinä mitään tarkempaa, spesifiä asiantuntemusta.
Minun näkökulmastani suurin mahdollinen tunnustus työstäni ja ammattitaidostani on se, että olen voinut tehdä työtäni lukuisille italialaisille kustantajille, kääntämällä todella korkeatasoisten kirjailijoiden tekstejä. Pidän sitä todellisena henkilökohtaisena kunnianosoituksena.
